Kevytrittäjyys on näppärä ja joustava keino työllistää itsensä omalla työllään. Myyt osaamistasi ja tekemistäsi. Sitten laskutat työn asiakkaalta laskutuspalveluyrityksen avulla. Et tarvitse omaa yritystä eikä sinun tarvitse itse pitää huolta maksuihin liittyvistä velvoitteista. Voit siis kevyesti keskittyä omaan tekemiseesi, eikä mikään työtilaisuus ole liian pieni hoidettavaksi.
Arvovalinta puuttuu
Keveydellä on kuitenkin kääntöpuolensa. Nykytilanteessa epävarmuutta aiheuttaa se, että laki ei yksiselitteisesti tunnista kevytyrittäjää. Siksi kevytyrittäjä on joissain yhteyksissä palkansaaja ja toisissa yrittäjä. Kun puhutaan verotuksesta tai sosiaaliturvasta, vaikuttaa määritelmä suoraan toimeentuloon. Silloin epävarmuus voi muuttua sietämättömäksi, ja kevytyrittäjyyden houkuttelevuus kärsii.
Kaikesta huolimatta kevytyrittäjänä toimiminen yleistyy jatkuvasti. Käytännössä tämä pakottaa lainsäätäjän ottamaan kannan siitä, halutaanko tällaista työnteon muotoa edistää vai hankaloittaa. Nykymalli, jossa kysymykseen ei ole kokonaisratkaisua, on vain tilanne, jossa kevytyrittäjien elämää hankaloitetaan ilman poliittisessa prosessissa tehtyä arvovalintaa.
Ojasta allikkoon
Helppoa ratkaisujen tekeminen ei ole. Otetaan työttömyysturva esimerkiksi. Tällä hetkellä kevytyrittäjä on työttömyysturvalakia sovellettaessa pääsääntöisesti yrittäjä. Kun kevytyrittäjä vielä pääsääntöisesti on sivutoiminen yrittäjä, voidaan hänelle maksaa soviteltua päivärahaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kevytyrittäjä työskentelee pienimuotoisesti, hänelle voidaan samalla maksaa työttömyysetuutta, jossa on huomioitu kevytyrittäjänä ansaitut tulot. Työvoimapoliittisesti tämä on tarkoituksenmukaista, koska näin sivutoiminen työskentely on taloudellisesti kannattavampaa kuin kokoaikainen työttömyys, mutta ei kuitenkaan ylitä päätoimisen tai kokoaikaisen työskentelyn toimeentuloa.
Ongelma on se, että työskentelemällä kevytyrittäjänä ei voi kerätä työssäoloehtoa, joka on palkansaajan ansiosidonnaiseen päivärahaan keskeisin edellytys. Samalla työskentely voi olla niin pienimuotoista, että myöskään yrittäjän työssäoloehtoa ei saa kerättyä. Näin kevytyrittäjänä työskentelevä on heikommassa asemassa kuin esimerkiksi työsuhteessa osa-aikatyötä tekevä henkilö.
Tässä kuvatun haasteen voisi ratkaista niin, että kevytyrittäjä olisikin työttömyysturvassa palkansaaja. Näin kevytyrittäjä voisi kerätä ansiosidonnaiseen päivärahaan tarvittavan työssäoloehdon. Tästä kuitenkin seuraisi se, että kevytyrittäjälle ei voitaisi maksaa soviteltua päivärahaa. Palkansaajalle maksetun sovitellun päivärahan ehtona on se, että työaika ei ylitä 80 %:a kokoaikatyöntekijän työajasta. Kevytyrittäjät työskentelevät tyypillisesti sillä tavalla itsenäisesti, että heidän työaikaansa ei nykykäytännön mukaan voida riittävällä tavalla todeta.
Kaiken työn pitäisi olla samanarvoista
Työelämän ja työnteon tapojen muuttuessa olisi tärkeää, että lainsäädäntö pysyisi kehityksen perässä. Tavoitteen pitäisi olla varmistaa se, että lait eivät haittaa tai estä työllistymistä. Päinvastoin; meillä kaikilla pitäisi olla mahdollisuudet hakea omaan elämätilanteeseen ja osaamiseen sopiva tapa tehdä työtä.
Petja Eklund
YTK
Työttömyysturva-asiantuntija